.

Photos from Bob Langrish, horse on the photos has nothing to do with the information shown on the page.

Lempinimi: Devona tai Deipi

Syntymäpäivä: 15.11.2009

Rotu – SKP: Branderburinhevonen, tamma

Väri ja merkit: Rautis, tähtipiirto

Säkä: 166cm

Kolutustaso: 140cm, Helppo A

Painotus: Esteratsastus

VH – tunnus: 70188

Kasvattaja: Faxon Sporthorses/Tuire N. (VRL -00345)

Emä: Dananiel Jill

Isä: Otilio F

Omistaja:Rozu (rozun.jutut@hotmail.com)

Hoitaja: Rozu

Luonne (Ihmisen näkökulmasta):

Devona Fox eli Devona on hurmaava tamma. Se on nopea ja temperamenttinen ratsu, omistajaansa kiintynyt mussukka ja ulkonäöltään joka tytön unelmahevonen. Devonaa persoonallisempaa ja kiehtovampaa tapausta saa hakea!

Tamma on hoitaessa pirteä ja ystävällinen. Se arastelee ehkä hieman vieraita, mutta tutun ja turvallisen hoitajan kanssa harjaushetket ovat mitä nautittavimpia. Devona tutkailee uteliaana harjoja ja muita hoitovälineitä, tarkkailee tallin tapahtumia ja nappaa välillä kiinni ihmisensä hihasta. Tamma on omistautunut kokonaan ihmiselleen, eikä sen luottamuksen saavutettuaan voisi enää kuvitella pitävänsä mistään ihmisestä enempää. Se tervehtii talliin tullessa pitkällä hörinällä ja laukkaa laitumelta vastaan. Vieraille Devona osaa näyttää tammamaisen kärttyisääkin puoltaan luimimalla ja pyörimällä levottomana karsinassa.
Devonan erikoisuus on sen syvä rakkaus vettä kohtaan. Mikään ei ole tamman mielestä ihanampaa, kuin pesu vesiboksissa. Siellä se leikkisi vaikka koko päivän letkulla ja nautiskelee sydämensä kyllyydestä pitkästä suihkuttelusta. Jalkojen pesusta tämä ominaisuus sen sijaan tekee hivenen rasittavaa, koska neitokainen on kaiken aikaa nostelemassa koipiaan innoissaan ja yrittää venytellä kaulaansa saadakseen haukattua vesisuihkua.
Varustaessa Devona on hyväkäytöksinen. Se ei pullistele tai uhittele edes vyötä kiristäessä ja nappaa kuolaimet suuhunsa ongelmitta. Suojia laittaessa tamma voi välillä nostella kavioitaan ja härnätä hyväntahtoisesti kärsimätöntä hoitajaa, mutta napakalla komennolla pelleilyn saa loppumaan. Taluttaminen onnistuu hevosen luottamuksen voittaneelta muitta mutkitta, mutta uusia ihmisiä neiti testaa olemalla levoton ja ”säikkymällä” ties mitä puskaa.

Kouluratsastuksessa Devona on päivästä riippuen joko upea tai vastaan hangoitteleva kiukuttelija. Onneksi upeita päiviä on sentään useammin kuin viimeksi mainittuja. Tamma omaa lennokaat ja irtonaiset liikkeet, mutta ei paloa koulukentille. Se on energinen ja potentiaalinen, mutta vaatii ratsastajalta jotakuinkin täydellisyyttä toimiakseen hyvin. Devona on tarkka selkeistä avuista ja hyvästä istunnasta. Jos niissä on puutteellisuuksia, osoittaa tamma mieltään napakoilla pukeilla tai kiukkuisella pään viskomisella.
Esteillä hevonen näyttää kyntensä ja unohtaa ottaa nokkiinsa ratsastajan pienistä virheistä. Sillä on selkeä oma näkemys siitä kuinka radalla mennään ja tuloksena on voimaa huokuva, keskittyvä huippuratsu. Devonalla ponnua riittää ja se rakastaa hyppäämistä toden teolla. Kun luottamus ratsastajan kanssa on kunnossa, on täydellinen voittajapaketti kasassa. Tamma on tarkka jaloistaan, eikä pudottele likimain koskaan. Jos se ei ole tyytyväinen ratsastajaansa, saattaa tulla kieltoja erikoisemmille esteille, mutta harvemmin niinkään käy.
Maastossa Devona on haastava kuumumisensa takia. Se käy niin kierroksilla jo alkumatkasta, että ratsastaja joutuu volttaamaan ja peruuttelemaan saadakseen hevosen yli päänsä pysymään käsissä. Tamma kunnioittaa sähläyksestään huolimatta kunnon pidätteitä, mutta mieluiten se posottaisi täyttä laukkaa pitkin preeriaa. Kaverin kanssa tällä neidillä on ihan mahdoton maastoilla, koska sen kilpailuvietti on niin voimakas. Parhaiten Devonan kanssa pärjää mäkisessä metsässä, joka tarjoaa sille hieman tekemistä. Ja tietysti jos vauhtia kaipaa, voi mennä spurttailemaan pellolle. Tamma kyllä takaa, että ratsastaja saa kokea elämänsä kyydin!

Kisoissa Devona hermostuu herkemmin kuin kotona, mutta esteiden riemu karkottaa taka-alalle muun häsläyksen. Hoitajalla voi olla tekemistä ison ja energisen hevosen taluttelussa kisapaikalla, mutta napakkaa käsittelijää tamma kyllä uskoo kerrasta. Lastaaminen ei tuota sen omille ihmisille vaikeuksia, mutta auta armias jos joku tuntematon yrittää saada tamman koppiin…

©Hile (jekku93@suomi24.fi)

————————————————————————————–

Luonne (hevosen näkökulmasta):

Heipsan sinä kaksijalkainen tyyppi! Minä olen Devona Fox ja olen Branderburginhevonen. Olen rautias, ja oma kehu haisee, mutta minun mielestäni olen aika nätti. En silti pelkää sutata itseäni kuralla, se on itseasiassa todella kivaa, se ärsyttää myös ihmisiä, kun oikein kunnolla möyrii mudassa, mutta en halua suututtaa omaa ihmistäni. Olen nopea ja reipas hevonen, joka ei ole mikään suustavedettävä kouluhevonen. Minä haluan olla laukkahevonen! Mutta pidän myös esteistä, en voi olla laukka sekä estehevonen…Hymm.. Pidän ihan liikaa esteistä ollakseni laukkahevonen, minä olen estehevonen!

Minun oma ihmiseni, siis minun ihan ikioma ihmiseni, se on vain minun oma, eikä kenenkään muun! Niin minun ihmiseni on kiva ja tykkään miellyttää häntä, mutta se on kivaa, kun hän ei suutu minun jekuistani, joita teen joskus. Aamulla tai iltapäivällä koulun jälkeen, kun ihmiseni tulee tervehtimään minua, minun pitää aina hirnua hänelle, siitä hän ilahtuu ja saan varmasti porkkanan, no ei sillä namilla ole väliä, kunhan hän tulee iloiselle mielelle. Laitumella minä tykkään olla, mutta nopsasti minä sieltä poiskin tulen, kun viheltää. Karsinassa nuoleskelen suolakiveä samalla, kun ihmiseni hinkkaa kuraa pois, mikä tuntuu kivalta. Olen ihan rentona karsinassa, vaikka ovi auki jäisikin, mutta kun vieras harjaan tulee niin yritän karata ja laukata oman ihmiseni kotiin, matkalla on kuitenkin paljon autoja ja ne on pelottavia jos olen yksin. Jos ihmiseni jotain muuta hevosta ratsasaa tai ei tulekkaan muutamaan päivään niin minä suutun! Alan pyöriä karsinassa ja potkia seiniä, silloin ei edes suolikivi kiinnosta, vaikka se kivi niin ihanan makuinen onkin, makea mansikka ja siinä vieressä on sellanen kiva pallolelu, jota minä hyvällä päällä heittelen aina. Kun vihdoin ja viimein ihmiseni tulee niin ikkasen yritän näykkiä, mutta en sillain, että se oikeasti osuisi. Sitten taas kymmenen minuutin jälkeen olemme taas parhaat kaverit ja pidän päätän hänen käsillä (jos hän seisoo) tai sylissä (jos hän istuu). Joskus ihminen nukahtaa oman karsinaani, saapa se siinäkin nukkua jos haluuaa, mutta sitten kun hän on mielestäni tarpeeksi nukkunut, niin vetelen hihoista niin hän herää. Joskus muulloinkin täytyy hänen hihastaan vetää, kun muuten hän ei tajua.

Kun minulle laitetaan varusteita niin olen ihan kiltisti, joskus saatan pikkuisen ärsyttää tahallaan, mutta en paljoa. En ole vielä pullistelua oppinut, mutta harjottelen kokoajan, kuolaimet otan suuhun nopeata, kun ne on niin ihanan pehmeät kuolaimeksi. Suojien laitto kutittaa aika paljon, siksi nostelen aika plajon jalkojani, kun niitä yrittää laittaa. Ratsastaessa, en jaksa odottaa alkukäyntejä, mutta vähän pakko. Kouluratsastus on vähän tylsää ja turhaa mielestäni, mutta joskus on sekin ihan kivaa. Jos joku vieras ratsastaa minulla, niin minä en pukkejaa säästele. Leikin yleensä säikähtäväni puskia ja autoja, mutta ei niissä oikeasti mitään pelättävää ole. Esteissä minä loistan! Esteet on ihania, voisin hypätä niitä päivät pitkät. Ponnua minulla riittä ja energiaa myös, saan aina radan jälkeen taputuksia kaulalleni, kun en ollut tiputtanut puomeja. Vesi esteet ovat myös kivoja. Sitten maastoesteet on mahtavia, ainakin se vesi osuus.

Minä rakastan vettä, sillä on kiva leikkiä, ja jos menemme järvelle uimaan niin minä laukkaan niin pitkälle, ettei jalat yltä pojaan ja uin kauas. Vesiboxsissa minä leikin aina sillä letkulla ja yritän saada siitä vettä suuhuni ja sylkäistä sitten omistajani päälle leikillä. Jalkojen huudtelu ei ole kivaa, koska haluan, että koko vartaloni kastuu.

Traileriin on kiva mennä jos saa namia siellä kopissa sitten ja usein siellä on myös heinää, mutta jos joku muu minut lastaa, kuin minun oma niin minä hypin pystyyn, puren ja potkin, osaan olla aika hurja. Traikusta tulen reippaasti pois, koska haluan nähdä missä minä olen. Useimmiten olen saapunut kisapaikalle. Estekisat jännittävät minua ja voin ennen rataa pikkaisen täristä, mutta sitä en myönnä! Radalla unohtuu jo kaikki jännitykset ja pelot, kun hyppää. Kisojen jälkeen tykkään syödä ruohoja ja makoilla omistajani vierellä. Kisapäivän jälkeen olen aina väsynyt ja seuraavana päivänä liikutuksen.

©Rozu (rozun.jutut@hotmail.com)

—————————————————————————————

Sukuselvitys:

Devonan isä Otilio F oli suuri, 171 cm korkea ori. Otto oli lahjakas estehevonen ja luonteeltaan kultaa. Se oli tunnettu mukavasta ja rauhallisesta olemuksestaan hoitaessa, mutta ratsuna kipakkuudestaan ja voitontahdostaan. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen paljon omia hyviä piirteitään.
Oton isä Eberhardt oli aikanaan kuuluisa kilpahevonen ja sittemmin siitosori. Se oli yksi Saksan vaikeimmista hevosista, mutta periytty lukuisille jälkeläisilleen komeaa ulkonäköä ja periksiantamattomuutta radalla. Eberhardt lopetettiin kotitilallaan saksassa laitumella tulleen jännevamman vuoksi 23 vuotiaana.
Oton emä Hertz on pienikokoinen tamma ja viettää vanhuudenpäiviään pienellä saksalaisella tallilla. Sille yritettiin nuorena luoda uraa kouluratsuna, mutta pian huomattiin ettei tamman liike ja voitontahto riittäneet suuremmille areenoille. Hertz on toiminut harrasteratsuna ja sijaisemänä monille varsoille vahvan äidinvaistonsa ansiosta. Sillä on kolme omaa varsaa.

Devonan emä Dananiel Jill on pieni, 153 cm korkea brandenburginhevonen. Tamma on kapasiteetikas ja menestynytkin estehevonen, jonka luonne on täydellinen. Anni on kiltti ja helppo hevonen, jolta kuitenkin löytyy potkua hypätessä. Sillä on neljä varsaa, joista yksi on Devona Fox.
Annin isä Jürgen oli niinikään pienikokoinen estehevonen, joka ikävä kyllä menehtyi ennen aikojaan ähkyyn. Sitä ennen se ehti kilpailla muutamissa arvokisoissa hienolla menestyksellä. Orilla oli kapasiteettia, mutta iso osa sitä jäi käyttämättä.
Annin emä Olga oli 165 cm korkea tammamainen tamma, haastava käsiteltävä, mutta miellyttävä ratsu. Se ei koskaan osallistunut suurempiin kisoihin, mutta oli rakenteellisesti ja liikkeiltään loistava yksilö. Hyppyä Olgalta olisi löytynyt jos vain olisi ollut sopiva ratsastaja; se loikkasi kotona vaivatta 160 cm korkeiden aitojen yli karkuun muunmuassa laitumeltaan.

©Hile (jekku93@suomi24.fi)

—————————————————————————————

Ikääntyminen:

15.11.2009, 1
15.2.2010, 2
15.5.2010, 3
15.8.2010, 5
15.11.2010, 6
15.2.2011, 7
15.5.2011, 8
15.5.2011, 9
15.8.2011, 10